Virtuaalimalli, kaupunkimalli vai digitaalinen kaksonen. GML, IFC, CityGML, Inspire vai Inframodel. Sketchup, Revit, Modeler, Archicad vai InfraWorks. KTP, Paikkatietoalusta, Louhi, Locus, Mapgets vai CityEngine. Rakkailla lapsilla on monia nimiä. Etenemisen kannalta olisi kuitenkin hyvä saada hieman kirkkaampaa selvyyttä siitä mitä olemme tekemässä, miksi ja miten.

Olemme 3Dkunta-projektissa lähteneet ponnekkaasti määrittelemään CityGML-teknologialla niitä keskeisiä kunnan paikkatietoja, joiden käyttö on jo siirtynyt 3D-maailmaan. Heti projektin aluksi päästiin toteamaan miten eri hankkeissa ja kunnissa oli samoja tietoja alettu mallintamaan jo hieman eri tavoilla. Vapausasteita on liikaa, vaikka kaikki käyttäisivät samaan teknologiaa. Tässä tapauksessa CityGML:ää.

CityGML on päässyt jo kypsään ikään. Käytössä oleva versio 2.0 on vuodelta 2012. Seuraavaa versiota on odoteltu pitkään, mutta sen julkaisemiselle ei ole aikataulua. Voimassa oleva, kansainvälisen standardistatuksen saanut määrittely, antaa tiedonsiirrolle yhtenäisen struktuurin. Standardi ei kuitenkaan sido suositusta pidemmälle itse sisältöä, joten käsitemallin sopiminen onkin nyt tärkeä toimenpide. Käsitemallin yhteensopivuus on tärkeää myös valtakunnallisella tasolla. Vuorovaikutus KMTK-hankkeen kanssa onkin antanut molemmille paljon.

Projektissa tunnistetaan käyttötapauksia, joissa tätä menettelyä ensimmäisenä sovelletaan. Määrittelemme siis tiettyjä ominaisuustietoja ja niiden mahdollisia arvojoukkoja CityGML-rakenteessa ja selvitämme miten nämä palvelevat yleisiksi tunnistettuja käyttötapauksia. Kaupunkikuvan strateginen suunnittelu, asemakaavan laatiminen, katujen- ja viheralueiden suunnittelu ovat keskeisiä käyttötapauksia ja tarvitsevat lähtötiedoikseen kunnan paikkatietoja. Tarkastelussa on myös turvallisuusviranomaisten tarpeet sekä verottajan tarpeet kaupunkimalleille.

Projektin puolivälissä alkaa hahmottua muutamia kriittisiä kohtia. Ensinnäkin paikkatietokohteiden käsitemallien harmonisointi sekä kuntien kesken, että valtakunnallisissa ratkaisuissa on massiivinen työ. Rakennukset ovat teemana melkoisen keskeisiä, ja niidenkin kanssa on täytynyt pohtia useampaakin yksityiskohtaa. Lisäksi löytyy vielä hyvä joukko muita teemoja, joiden kanssa tarvitaan kattavat määrittelyt. Projektikunnat ovatkin jo yhdessä laajentamassa alkuperäistä kohdeluokkavalintaa, joten hyvään suuntaan mennään.

Toinen havainto tulee noista käyttötapauksista. Yllättäen CityGML ei olekaan järin laajasti tuettu nykypäivän välineissä. Kovin moni suunnittelusovellus ei osaa suoraan lukea CityGML-tietoa, joten konversioiden tarvetta on edelleen. Uskon kyllä, että tässäkin apua saadaan nimenomaan yhteisesti sovituista käsitemalleista, joiden sovittaminen konversioprosesseihin tarvitsee tehdä vain kerran.

Kuntien paikkatietovarantojen ja kuntarekisterien käsitemalleja on kehitetty KuntaGML-projekteissa jo pitkään. Siirtyminen 3D-maailmaan pystyy hyödyntämään tehtyä työtä sekä kokemuksia joita menetelmien käyttöönotosta on jo saatu. Standardisointityö vaatii jatkuvaa panostusta, eikä ole näköpiirissä että jokin teknologia muuttaisi koko pelikentän.

Juha Saarentaus, Geowise Oy